HENGÄHDYS
Haava poskessani kirvelee. Kun käteni pyyhkäisee sen yli, tunnen sormenpääni kostuvan vereen. En pelästy, mutta tunnen inhon mylläävän sisuksiani oman tahtonsa mukaan. Taistelulla on aina hintansa, mutta tämä on sinun aiheuttamasi. Ei sodan, vaan sinun.
Hiki kaulallani on jäänne Tarvehuoneen palavista sisuksista. Paitani on revennyt kohdasta, josta muistan sinun pitäneen henkesi kaupalla kiinni ja ihosta erottuu mustelma, toinenkin. Niillä on sinun kalpeiden sormiesi muoto.
Ihmettelen, pudistan päätäni ja ihmettelen taas. Sinussa on kaksi puolta, joista olen tavannut vain toisen ja ainoastaan mustelmat kyljessäni ovat todiste siitä, mitä muuta voit olla. Jostain epäröivän katseen alta löytyy poika, mies, joka luottaa. Uskoo.
On antanut minun pelastaa henkensä.
Sen henkilön haluan tavata uudelleen. Jos elän vielä huomisen koittaessa.
"The thing about falling apart is that picking your pieces back up and building yourself up exactly as you had been before rather wastes the opportunity to put them back differently, to sculpt yourself into something new and more complicated, stronger, so that you never fell apart again."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti