"Hän ei yleensä antautunut näin paljoa toisen käsittelyyn, mutta välillä oli mukava tehdä poikkeus. Ja se tuntui hyvältä. Antautua ja olla haavoittuva. Se teki hänestä ihmisen, samalla kun toinen teki hänestä elävän.
Kynnet painautuivat tuon elämänlähteen selkään ja jättivät merkin. Merkin, että kaikki tietäisivät kenelle tuo mies kuuluu."